Niinpä, taas meillä elettiin kauhujen yötä, kun heräsin noin 1 aikaan läpsytykseen. Luulin, että Ykä on ylhäällä ja ravistaa päätään, mutta kun tuikkasin yövalon päälle...kiljuin että meillä on lintu sisällä. Ukko siinä kans heräs ja rupes kysyyn että missä, no h...vetti täällä sisällä. Ukko sitten kurkkasi peitonalta ja totesi, että voi helkutti se on lepakko jamiten sen saa pihalle. Ensimmäinen hätä oli mulla miten uskallan mennä laittaan pojan hyönteisverhon kiinni, eetei se lepakko sinne lennä, yäk. No urheana heitin peiton niskaan ja lähdin heittään pojan verhot kiinni, ja samalla katsoin ettei se yököttävä otus ole siellä...No sitten palasin takas sänkyyn ja hiottiin toimintasuunnitelma. Eli alakertaa tyyli on vapaa. Minä kaappasin peittoni kaavuksi ja pojan kainaloon, joka muuten säikähti ja kiljui koko ajan alas asti kun revittiin keskenkaiken sängystä. No rauhoittui heti kun päästiin alas ja sai maitoa. Näin se iljettävän otuksen kun laitoin kuistin oven kiini, se jäi kuistille. Hetken päästä ukkokin uskaltautui alas.

Sitten mietittiin, että mitä pirua me ällö-ötökälle tehdään. Mies kaivoi pyykkikopasta t-paidan ja laittoin mun lököhousut jalkaa, ulkotakin päälle ja lippiksen päähän ja lähti ulos, laittaen lepakolle reitin selväksi ulos, eli hyttysverhon sivuun ovelta ja rappuun valon, mutta ei....Ei näkynyt lepakkoa... No sitten mies laittoi päähänsä vaunujen hyttyssuojan ja lähti yläkertaa kohti, lepakko oli mennyt nukkumaan piipun kylkeen. Nopea toimintasuunnitelma, vaippaämpäri tyjäksi ja iso pahvi mukaan, on sitä ennenkin saalistettu(amppareita)...No me jännäsimme poikien kanssa alhaalla kun mies kävi nappaan lepakon ämpäriin ja vei sen ulos.

Eikä muuten menty enää ylös nukkuun yöllä, kattoo nytkin kuinka sitä uskaltaa mennä ens yönäkään. Ja mietityttää ottaa kuistilta vaunuja, jos niissäkin on lepakko, yök! Siis järki sanoo, että ei se tee mitään mutta se vaan sisimmässä ällöttää.  En voi sietää sisällä vapaasti lentäviä lintuja enkä lepakoitakaan. Meni siinä muuten pari tuntia kunnes saatiin lepakko ulos ja päästiin takas makuulle. Poika oli vedelly hirsiä koko ajan piittaamatta meidän pitämästä metelistä! Onneksi, se nyt olisikin puuttunut jos herra olisi vain kiljunut. Varavuodesohvalla alhaalla tapahtuman jälkeen naurettiin, että miks meille aina tulee kaikenmaailman ötököitä sisälle. Ensin joskun vuonna papu oli kaameankokoinen koppakuoriainen, joka surisi ja lensi kuin helikopteri. Sitten tuli lintu sisälle eräisenä krapula-aamuna, sitten viime syksynä oli hiiriä ja nyt lepakko. Ehkä seuraavaksi on sisällä peura... Nukuttua ei tullut kauheesti, mutta ei ainakaan vielä väsytä...katotaan sitten iltapäivällä kun silmät menee väkisin kiinni. Eli tällaista meillä on öisin...Vieläkin yököttää, yök!


http://fi.wikipedia.org/wiki/Lepakot